#20GREECE [SKOPELOS]

Lautta halkoo Egeanmerta, ja kun Skopeloksen satama tulee näkyviin, saaren vehreyden tiheys on sen silmiinpistävin piirre. Usein 'vihreäksi ja siniseksi saareksi' kutsuttua maisemaa hallitsevat laajat alepponmänty- ja kermestammimetsät – perintö ajalta, jolloin nämä rinteet tarjosivat puutavaraa kukoistavalle paikalliselle laivanrakennusteollisuudelle. Tämä merenkulun perintö on kudottu osaksi itse uintireittiä, joka on 33,3 km pitkä, etäisyys joka on suunniteltu heijastamaan saaren mittakaavaa. Tähän syyskuun vuosittaiseen tapahtumaan saapuvat uimarit asettuvat meren sanelemaan rytmiin, aivan kuten muinaiset peparethoslaiset, joiden historia on kaiverrettu näihin vesiin.

Reitti ja paikallinen perintö

Rannikkoa pitkin uidessasi ohitat maamerkkejä, jotka olivat aikoinaan elintärkeitä saaren selviytymiselle. Länsirannikolla asumattomat Dasian saaret ja pienempi Strongyn kallio toimivat luonnollisina suunnistuspisteinä, jotka nousevat jyrkästi vedestä. Reitti sivuaa muinaista strategiaa; Panormuksen sataman lähellä kuljet vuoden 361 eaa. piirityksen paikan ohi, jossa Pheraen Aleksanteri tunnetusti ovelasti voitti ateenalaiset trireemit. Tällainen historiallinen painoarvo lisää fyysiseen haasteeseen syvyyttä, samoin kuin muisto Peparethoksen Hagnonista. Vuoden 568 eaa. olympialaisten voittaja palasi kotiin satamaan – joka tunnetaan nykyään nimellä Agnondas – ja joka kantaa yhä hänen nimeään. Saaren perustajan, Dionysoksen pojan Staphyloksen legenda muistuttaa uimareita peparethoslaisen viinin muinaisesta maineesta, jonka Plinius vanhempi vaati aikoinaan vaativan kuuden vuoden kypsytyksen ollakseen nautittavaa.

Tekninen logistiikka ja vesiympäristö

Niille, jotka ovat aiemmin ottaneet haasteekseen UltraSwim 33.3 Greece -kilpailun lyhyemmät ja intensiiviset vaatimukset, tämä 33,3 km:n kierros edustaa jatkuvaa yhteyttä Pohjoisiin Sporadeihin. Korkea 1 969 euron osallistumismaksu heijastaa tapahtuman logistista monimutkaisuutta, joka sisältää tuen saarten välisille ylityksille ja sään salliessa valinnaisen yöuinnin. Reittiä hallitsevat jyrkät kalliot, kuten Delphin ja Paloukin huippujen alla, kun taas satunnaiset havainnot eleonoranhaukoista tai harvinaisesta munkkihylkeestä tuovat uintiin biologisen ulottuvuuden. Ympäristö muistuttaa jatkuvasti saaren pitkäikäisyydestä, mistä todistaa läheinen Staphyloksen mykeneläinen kuninkaallinen hauta. Navigoitpa sitten virroissa tai seuraat rannikkoa, jonne piispa Riginos perusti saaren kristilliset perustukset 4. vuosisadalla, kokemus on syvä uppoutuminen maisemaan, joka on ollut merenkulkijoiden ja urheilijoiden pysähdyspaikka vuosituhansien ajan.